Kuinkahan useimmat tekevät uravalintansa? Veikkaisinpa, että melkein vahingossa. Jostakin satunnaisesta syystä hakee joihinkin opintoihin, opiskelee, menee töihin sinne, minne sattuu pääsemään. Erikoistuu siihen, mitä siinä työssä tarvitaan. Vaihtaa työpaikkaa, erikoistuu vähän taas. Suuntaa osaamistaan. Haaveilee välillä jostakin muusta. Ehkä opiskelee uuden kokonaan tai syventää entistä. Mutta harva taitaa tehdä uravalintaa täsmällisesti analysoiden eri vaihtoehtoja; kouluttautuminen, oletettu työllistyminen, palkkaus, työolot, oma kiinnostus, mahdollisuus urakehitykseen, alalle tyypillinen työympäristö. Laskisi eri uravaihtoedoille plussat ja miinukset ja tekisi valinnan sen mukaan?
Kun mietin, että kuka olen ja kuka haluan olla, täytyy miettiä myös työtä. Tavallisesta arjesta töissä kuluu kuitenkin aikamoinen siivu. Jollakin tapaa työ saattaa määritellä myös ystäväpiiriä ja harrastuksia, palkan kautta myös asumista ja mahdollisuuksia toteuttaa itseään. Toisinaan lukee lehdistä oravanpyörästä pois hypänneistä, jotka ovat vaihtaneet hyväpalkkaiset työnsä johonkin mikä kiinnostaa aidosti. Missä minä olisin työssä, jos nyt valitsisin uudelleen? Mistä minä aidosti pidän? Mistä saan nautintoa? Mitä tehdessä aika kuluu kuin siivillä? Mitä ei malttaisi lopettaa? Uravalintaa ei tietenkään voi tehdä vain sen mukaan, että mikä on kivaa. Realismiakin on oltava.
Olen kyllä aika tyytyväinen työhöni nytkin. Että ei ole tarvetta heti vaihtaa. Mietin vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti