Loma loppui ja maanantaina alkoivat taas työt. Taitaa tehokkaan työskentelyn rytmi olla vielä lomalla, mutta lieneekö se aina niin vakavaa. Toisinaan töissä joutuu kyllä rientämään sekä henkisesti että fyysisesti niin paljon, että keskiverrosti työteho kai jää plussan puolelle. Mietin tänään niitä työpaikkoja, joissa ei ole varaa olla yhtään vähemmällä työteholla yhtenäkään päivänä. Painetaan täysillä kaikkina päivinä ja jonkun sairastuessa vielä vähän venytään. En ihmettele ollenkaan, että monilla on vaikeuksia pysyä työelämän tahdissa. Varsinkin vajaakuntoiset jollakin tapaa ovat suurissa ongelmissa. Luin eräänä päivänä blogia, jossa puhuttiin nykymaailman kummallisuudesta, jossa ihmisarvoa määritellään tehokkuuden mukaan. Niinkuin ne olisivat jollakin tapaa yhtä?
Pitäisi muistaa, että jokainen on arvokas jokaisena päivänä omana itsenään. Virheineen päivineen. Tehottominakin. Minäkin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti