Olen päättänyt, että tämä blogi ei ole valitusblogi. Löydän tänne ne hyvät hetket ja mukavat tunnelmat ja voin niihin palata, kun tarvetta on. Täällä haluan löytää positiivisuudesta rakennusaineksia naiseuteeni.
Mutta tuo vesisade... Sataa jo ties monennettako päivää peräkkäin. Sisällä olemisen riemu on jo ohitettu ja nyt alkaa olla sellaista ympyrän menemistä. Ei vielä niinkään minulla, mutta lapsilla. Kaikenlaista leikkiä on koitettu keksiä. Hermot alkavat kiristyä yhdellä jos toisellakin.
Näitä päiviä varten olisi hyvä olla jemmassa joku yliveto yllätys. Sellainen, jonka kanssa viihtyisi koko perhe monta tuntia. Vieläköhän huomiseksi keksisi sellaisen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti