Meillä on muutto meneillään. Muutamme takaisin taloon, josta muutimme vajaa vuosi sitten pois. Huonekaluille ei tarvitse etsiä paikkaa, kun ne on jo jokaiseen kulmaan kokeiltu. Tiedän miten mikäkin huonekalu mihinkin sopii, missä on edukseen, missä on ahtaasti. Muutolla ei ole hirmuinen kiire ja siksi sitä tehdään autollinen tai pari päivässä. Lisäksi peräkärry. Minä en mielelläni peräkärryn kanssa aja, joten mieheni saa ajaa ne hakureissut.
Eilen tuotiin pyykkikone. Kannettiin toisesta kerroksesta peräkärryyn ja siitä sitten sisälle. Nostettin vessanpöntön yli omalle paikalleen. Minä ja mieheni. Minun piti pinnistää voimani äärimmilleen, että suoriuduin pyykkikoneen kantamisesta. En ole mielestäni heikko, mutta toisaalta pyykkikonekin on painava. Ehkä en kuitenkaan ole ihan niin vahva kuin mielikuvissani haluaisin olla. Fyysinen voima tuo naiselle riippumattomuutta. Voi tehdä mitä tahtoo. Tai voisi tehdä, vaikka aina ei tekisikään. Voima tuo itsenäisyyttä. Itsellisyttä. Tunnetta oman elämänsä hallinnasta. Kuinkahan vaikea vielä onkaan tottua ajatukseen fyysisestä rapistumisesta, joka väistämättä joskus tulee? Ajatukseen, että joutuu pyytämään apua siksi, että ei pysty?
Teuvon kuvat kävi täällä ja toivottaa hyvää kesän jatkoa.
VastaaPoistawww.ttvehkalahti.blogspot.com