Paastoisiko itsensä naiseksi?

Luin aamulla erästä blogia, jossa puhuttiin paastosta. Kirjoittaja oli hiljentänyt elämäänsä kaikin puolín ja nyt elämän hiljennykseen liittyi myös paasto. Onko vähemmän enemmän? Jotkuthan sanovat, että paastossa elämä selkiytyy ja ajatukset kirkastuvat. Olisiko aika paastota? Ei pelkästään ruuasta, vaan turhasta. Hiljentää elämäänsä hetkeksi kaikesta virikeestä, jotta näkisi kirkkaammin ja selkämmin, paremmin. 

Voisiko olla enemmän nainen, jos karsisi hetkeksi elämästään sellaista, joka ei naiseutta edistä? Mitä on ylipäätään naiseus nykymaailmassa? Osa naiseuteen liittyvistä määreistä on biologista, erilaiseen ruumiiseen liittyviä. Mutta osa naiseudesta on kulttuurista. Mikä on naisellista tässä ajassa ja paikassa? Tässä Suomessa nyt 2010-luvulla. Millainen on nainen nyt? Millaisena naisena minä itseni näen? Enhän minä voi olla enemmän nainen, jos en edes tiedä millainen nainen haluaisin olla? Vai voiko nykyajan nainen olla mitä vaan? Kahlitseeko mikään rooli naisen olemista?

Paasto turhasta saattaisi silti tehdä hyvää.