Kakkuvuoka

Tilasin kauniin kakkuvuuan. Ihan vain itselleni. Sillä saa aikaa kahvikakun, jossa on ranskanliljoja sivuissa. Luin jostakin, että ranskanlilja on symbolina liitetty myös Neitsyt Mariaan. Tuleeko kahvikakustani siis hyvinkin naisellinen? Vuoka ei ole vielä kyllä tullut, joten ehdin pohtia kakun naisellisuutta sitten vuuan tultuakin.

Leipominen ei liene suuressa maailmasa sen naisellisempaa kuin miehekkäämpääkään. Suuret kondiittorit ovat usein miehiä, vaikka arkileivonta varmaan onkin naisten käsissä. Itse en ole mikään mestarillinen leipoja. Teen kyllä hyviä herkkuja. Hiivaleivonnaiset tosin onnistuvat yhtä usein kuin eivät onnistu. Paitsi leivät onnistuvat kyllä.

Kahvikakut ovat heikkouteni. Pidän kahvikakuista. Kokeilen erilaisia reseptejä ja annan kahvikakkuja myös lahjaksi. Kahvikakut tuovat jotenkin oman lähihistoriani naiset lähelle. Muistelen, että ennen vanhaan suvun juhlapöydässä ja arkisemmassakin kahvipöydässä oli aina kakku ja sen kaverina kaneliässiä tai muita herkullisia pikkuleipiä. Tietenkin myös tavallista lettipullaa, tai no hienommissa juhlissa paremmin letitettynä. Ei siis kolmella, vaan ehkä neljällä. Ehkä tehty kranssin muotoon. Haluaisin osata tehdä hyvää pullaa, vaan en osaa. Jotenkin kai tämä leipomisen viehätys liittyy ajatukseen sukuni naisista (ei kylläkään äidistäni, joka ei osaa leipoa). Onko enemmän nainen, jos tekee hyvää pullaa?

Paastoisiko itsensä naiseksi?

Luin aamulla erästä blogia, jossa puhuttiin paastosta. Kirjoittaja oli hiljentänyt elämäänsä kaikin puolín ja nyt elämän hiljennykseen liittyi myös paasto. Onko vähemmän enemmän? Jotkuthan sanovat, että paastossa elämä selkiytyy ja ajatukset kirkastuvat. Olisiko aika paastota? Ei pelkästään ruuasta, vaan turhasta. Hiljentää elämäänsä hetkeksi kaikesta virikeestä, jotta näkisi kirkkaammin ja selkämmin, paremmin. 

Voisiko olla enemmän nainen, jos karsisi hetkeksi elämästään sellaista, joka ei naiseutta edistä? Mitä on ylipäätään naiseus nykymaailmassa? Osa naiseuteen liittyvistä määreistä on biologista, erilaiseen ruumiiseen liittyviä. Mutta osa naiseudesta on kulttuurista. Mikä on naisellista tässä ajassa ja paikassa? Tässä Suomessa nyt 2010-luvulla. Millainen on nainen nyt? Millaisena naisena minä itseni näen? Enhän minä voi olla enemmän nainen, jos en edes tiedä millainen nainen haluaisin olla? Vai voiko nykyajan nainen olla mitä vaan? Kahlitseeko mikään rooli naisen olemista?

Paasto turhasta saattaisi silti tehdä hyvää. 

Hiton kiva ihminen.

Uusi blogi. Uusi alku. Olen itseni kanssa jotenkin eksyksissä. Olen juuttunut sellaiseen kuvaan itsestäni, jota en halua pitää. Tunnen olevani epäonnistuja. En halua olla enää. Haluan olla vahvasti nainen. Sekä vahva naisena, mutta myös nainen isolla ännällä. Nainen. Ensisijaisesti nainen. Olenhan toki myös äiti, vaimo, tytär, sisko, jonkun alainen ja jonkun esimies. Mutta jos olisin kuitenkin nyt vain nainen. Ihmisenä nainen. Kokisin naiseuteni vahvasti.

Millainen nainen olen? Kahdesti synnyttänyt, kohta nelikymppinen. Ilmeisimmin yleiseen mittapuuhun nähden liian lihava, mutta itseeni tyytyväinen. Ei kaunis, mutta ei kai niin rumakaan. Ei kuitenkaan ihan tavallinen. Vähän erikoinen. Pukeudun osin itsetehtyihin vaatteisiin, koska en löydä mieleisiäni kaupasta. Tai jos löydänkin, en raaski niitä ostaa. Kun olen vähän pihi. Olen hyvä monessa asiassa. Älykäs, vaikka itse kehunkin, eikä testattukaan ole. Näppärä käsistäni. Osaan sekä leipoa että tehdä käsitöitä. Osaan lukea ja kirjoittaa (siis kohtuullisen hyvin molempia). Akateemisesti koulutettu, pidetty työkaveri ja esimies. Hiton kiva ihminen. Joskin kovaääninen ja aina jotain mieltä.

Kaiken hyvän lisäksi huono ihmissuhteissa. En pysty toimimaan siten, että sekä suhteideni toinen osapuoli että myös minä olisimme tyytyväisiä. Ja sen lisäksi viihdyn yksin, joten yrityskin voi olla vähän heikkoa. Sellainen olen.